Niin se aika vaan hujahtaa eteenpäin ja huomenna onkin jo elokuu.
Nämä viimeiset kuusi viikkoa pienen neitini kanssa on mennyt nopeasti ja aika rauhallisesti treenien osalta mutta nyt tämän viikon lopulla sain lääkäriltä luvan palata treenien pariin. Mahtava uutinen meikäläiselle. Liian kauan olenkin joutunut lepäämään laakereillani ja sen huomaan kyllä kunnossani. Vaikka kunto onkin ollut hyvä ennen raskautta, on se jännä juttu mitä raskaus keholle tekee ja varsinkin jos on ollut liikuntakielto puoli vuotta ennen synnytystä ja synnytyksen jälkeenkin on pitänyt odotella paikkojen parantumista. Kuntohan tipahtaa alas aika nopeasti. Mutta askel kerrallaan, hiljaa hyvä tulee! :D
Raskauden aikana sain kerrytettyä itselleni huimat 17 kiloa lisäpainoa. Myönnän, en paljoa katsonut mitä suuhuni laitoin. Virhe sinänsä, mutta minkäs teet. Käytin tekosyytä: kun olen raskaana saan syödä. :D (Enää en ole raskaana, mutta hieman on ote jäänyt lipsumisen puolelle. Lupaus: kurinalaisuus alkaa jälleen huomenna, 1.8. Takaisin ruotuun. :D) Aika kivasti on viikkojen aikana kuitenkin kiloja lähtenyt, mutta 5 kg olisi vielä jäljellä normaalipainoon sekä se kaunis ylimääräinen masunahka! :D MUTTA painotankin nyt, että en pane pahakseni painoa – peili on se joka ratkaisee. Vaakaa ei passaisi tuijotella liiaksi, omat tuntemukset ja se peilikuva näyttää oikean suunnan. Treenatessa kuitenkin lihakset kasvaa aina jonkin verran ja lihas painaa. Eli eipä tuijotella liiaksi vaakaa. :) Oma hyvä olo on kaiken a ja o!
Näiden viikkojen aikana olen käynyt muutamilla vaunulenkeillä (4-9 km), mutta eihän tuolla pihalla jaksa kukaan olla! Yleensä nautin kesästä mutta pienen vauvan kanssa se ei ole ollut kovinkaan antoisaa. Lisäksi olen käynyt crossing-tunneilla, joka on aivan mahtava laji. Suosittelen tutustumaan, jos et vielä lajia tunne. Laitankin jossain vaiheessa postauksen, jossa kerron lajista tarkemmin. :)
Tämä päivä alkoi jälleen mukavalla vaunulenkillä kun kerrankin oli viileämpää. Saldoksi kertyi 5 kilometriä. Ihan ei lonkankoukistajat ole vielä menossa mukana mutta eiköhän nekin tässä vetreydy. Kevyttä venyttelyä vaan. Kehonhuolto kun on yksi tärkeimmistä treenaajan viikkotreeneistä.
Tänään päätin myös palauttaa treenielämäni takaisin oikein kunnolla (antoihan lääkäri minulle luvan ;), joten totesin itselleni että rohkea rokan syö ja suuntasin nokan kohti Zumba-tuntia. Ihan kun ne jalat ei ole tarpeeksi väsyneet vaunulenkin jäljiltä. :) Aluksi jännitin kuinka meikäläisen käy. Sykemittari asentoon ja menoksi! (Minulla on Polarin sykemittari käytössä ja olen ollut tyytyväinen.) Täytyy sanoa, että olihan ketkutusta! Ohjaajamme on yksi parhaimmista ohjaajista, joihin olen törmännyt. Energinen ja niin loistava huumorintaju, joka kumpuaa tunnin koreografioissa. Kiitos vaan ihanainen L! :)
Zumban yksi tanssilajeista on Cumbia ja täytyy sanoa että siinä on tanssi joka vaan ei ole minun motoriikalle tehty. Ei sitten millään taivu kroppa – tai sanotaanko jalat – askeliin. :) Muutenkin keho ei oikein ollut vastaanottavainen kaikkiin suunnan muutoksiin ja askeliin. Hieman hitailla kävi tämän naisen kroppa ja ehkä myös pääkoppa. :D No kyllä se siitä ajallaan. Mutta hauskaa oli! Kaloreita paloi 644 ja keskisykekin huiteli 160 tienoilla eli vauhtikestävyys (aerobinen) alueella oltiin. Meikäläisellä sykkeet on aina olleet ihan omaa luokkaansa eli joskus testeissä sanottiin, että minulla on pieni linnun sydän, jonka takia peruskestävyysalueenkin sykkeet ei ole siellä missä ns. normaalisykkeet on. Tällä tarkoitan sitä, että minulla saattaa olla ihan kevyttä hengästymistä (jolloin ollaan aerobisen rajoilla) ja silti syke on 170. :) Mutta pääasia on, että hauskaa oli. Zumbaamaan vaan kaikki! :D
