Ei tunnille tulla juttelemaan ja jalkatreenin ihanuutta!

Tänään oli jälleen perinteisen crossing-tunnin aika ja heti alkuun kaksi leidiä päätti, että se on ihan sama mitä ohjaaja puhuu – heidän keskustelunsa on huomattavasti tärkeämpää. Mielestäni on erittäin epäkohteliasta keskustella kesken tunnin. Monet tulevat ryhmäliikuntatunneille ”rentoutumaan” ja nauttimaan hyvästä musiikista ja treenistä. He eivät tule kuuntelemaan toisten asiakkaiden kuulumisia.

Aina mahtuu tunneille tällaisia ihmisiä. Luulisi nyt, että ei sitä siinä edes ehdi jutella kun pitäisi keskittyä omaan treeniin. Ja miksi sitten ylipäätään pitää tulla tunnille, jos haluaa vaan löpistä kaverin kanssa. MUR! Harvoin kiukustun, mutta nyt täytyy sanoa että olin hiilenä.

Tunnin jälkeen päätin tehdä jalkaprässissä 3 sarjan mahdollisimman monta toistoa ja teinkin yli 20. Ihan vaan testin vuoksi. Ensi kerralla teen 12-15 ja mahdollisimman raskailla painoilla. Jalat on aina olleet ongelmakohta minulle. Muistan ensimmäisen kerran kun menin salille ja minulla oli ohjaus ohjaajan kanssa. En ollut aikaisemmin juurikaan liikkunut (vale! en ollut liikkunut lainkaan!! :D) ja ohjausaikani oli aamulla. Ensin lämmittelin crossarilla ja jo siinä tuli hengästyminen – hei mitä voi odottaa naiselta joka on rapakunnossa ja lopettanut tupakoinnin vuotta aikaisemmin? :D

Ensimmäinen liikkeeni oli jalkaprässi. Ohjaaja iski painoa jalkojen alle ja ei kun työntämään. Sain tehtyä ne kolme sarjaa mutta paha olo velloi kehossa. Seuraavaa liikettä en muista muuta kun sen, että pakko oli juosta vessaan. Oli niin paha olla.:/ Ohjaus lopetettiin kesken ja lähdin kotiin kuumaan suihkuun. Tärisin monta tuntia sängyn pohjalla.

Tästä jäi jotain pientä kaivertamaan mieltä ja kukaan ei osannut sanoa, mutta aina jalkoja tehdessä (prässi, kyykky etc.) pahoinvointi valtasi kropan. En koskaan uskaltanut treenata niitä täysillä. Vasta nyt itse alaa opiskelleena olen ymmärtänyt, että jalat on niin iso lihasryhmä, että happi ei päässyt kulkeutumaan ja se aiheutti pitkään sen pahan olon. Ja totta kai siitä, että olin niin rapakunnossa. Mutta pienen trauman se on jättänyt sillä aina jalkoja tehdessä jotenkin pelkään, että tuleeko paha olla vai ei. :D

Lähde:
Jillianmichaels.com

Olen hommannut itselle kotiin muutaman Jillian Michaelsin treeni-DVD:n ja jos mieheni menee huomenna treenaamaan ja kroppani on vielä hieman juntturassa, teen kotitreeninä Jillianin treenin. Vaikka en pidä siitä, että media on muokannut hänestä ns. ku*ipään, niin arvostan häntä trainerina. TV:ssä näkyy usein treenejä vasta-alkajille, jotka ovat rapakunnossa ja joille ei missään tapauksessa saisi tehdä sellaista treeniä heti alkuun. En pidä siitä, että hänelle on luotu v-mäinen imago. Sen perusteella hän sopii enemmän kokeneempien persiille potkijaksi kuin aloittelijoille. Ei hyvänen aika aloittelevaa, todella ylipainoista ihmistä laiteta heti juoksemaan. 

Kyllä se kunto haetaan peruskestävyystreenin kautta kävellen ja pikku hiljaa lisätään tahtia. Tuolla aikaisemmin mainitsemallani tavalla tapetaan aivan varmasti kenen tahansa motivaatio treeniin.

Mutta palaan Jillianin treeni-DVD:eihin myöhemmin. :)

Antoisaa viikonloppua!