perjantai 14. lokakuuta 2011

En ole superäiti…

Source: google.it via Nadia on Pinterest


...mutta ei se tee minusta yhtään sen huonompaa. Olen todennut, että teen asiat hieman eri tavalla kuin suuri valtaosa äideistä. Olen myös usein sitä mieltä, että jokainen osaa kasvattaa oman lapsensa ja tietää mikä sopii juuri pienelle kullannupulleen. Olen kuitenkin joutunut pieneen vastakarvaan seuraavien asioiden takia ja siksi olenkin sanonut, että en ole superäiti todellakaan enkä halua olla. Olen itse onnellinen ja nauravaisesta lapsestani päätellen myös oma pienokaiseni on samaa mieltä.




Täysimetys. Lapseni on ollut täysimetyksellä vain ja ainoastaan 3 viikkoa. Ja periaatteessa jo sairaalassa neiti sai ensimmäisen kupposellisen korviketta koska yksinkertaisesti oma meijerini ei toiminut neidin haluamalla tavalla. Pikku-Kirppu on nälkäinen ja meni tuo kolme viikkoa tajuta, että siksi neiti kitisee koska on nälkäinen. Imetys loppui kokonaan neidin ollessa noin 3 kuukauden ikäinen. Ei, en ole itsekäs koska en imetä! Haluan lapseni parasta ja jos neiti on tyytyväinen, olen minä tyytyväinen! :)

Kiinteiden aloittaminen. Olen se paha äiti joka aloitti lapselle kiinteiden syöttämisen jo lapsen ollessa 3 kuukauden ikäinen. Miksi? Neuvolassa keskusteltuamme terveydenhoitaja oli sitä mieltä, että miksi ei voisi alkaa maistattamaan pieniä määriä ja jos lapsella nälkä jälleen pysyy kurissa niin miksi ei. Vatsa on toiminut hyvin. Nyt joku superäiti varmasti kommentoi, että eihän sitä vatsan toimintaa tiedä myöhemmässä iässä. No ei varmasti, mutta useita vuosia annettiin lapsille kiinteät jo 3 kk ikäisestä ja hyvin on meikäläisen pakki toiminut.

Lapsi hoidossa. Olen laittanut lapseni yöhoitoon sen ollessa 3 kuukautta. En koe sen olevan itsekkyyttä, että saimme mieheni kanssa yhden yön levätä ja nauttia toistemme seurasta. Olen aina sanonut että parisuhdetta tulee hoitaa samalla tavalla lapsienkin olemassaolon aikana. Ei se lapsi traumatisoidu siitä, kun pääsee hyvään hoitoon jossa todennäköisesti hoidetaan jopa paremmin kuin kotona. ;)

Vauva saunassa. Jälleen kerran paha äiti on vienyt lapsensa saunaan. Laittanut peiton ammeeseen, neidin makaamaan ja lattian tasoon naureskelemaan. Lattiatasossa ei ole kylmä eikä kuuma vaan sopiva. Ei se neiti siellä saunassa tuntitolkulla vietä eikä joka päivä. Sitä paitsi ennen vanhaan aikoinaan on lapset SYNTYNEET saunassa ja ei varmasti ole sauna ollut kylmillään.

Monet ovat kanssani varmasti eri mieltä ja olen huono äiti, mutta itse kasvatan lapseni maalaisjärjellä niin että kaikilla on hyvä olla. Lapsen hyvinvointi on etusijalla totta kai, mutta mikään tekemistäni asioista ei ole maailmanloppuja. Kuten sanoin, lapseni NAURAA, ILOITSEE, HYMYILEE ja on todella tyytyväinen. :)

Hyvää viikonloppua! Ei aina tarvitse olla täydellinen ja hysteerinen. ;D
Source: flickr.com via Anne on Pinterest
                                                 

5 kommenttia:

Mappe kirjoitti...

...Olet paras äiti lapsellesi. :)

Kompsit imetykselle ja soseille. Näin meilläkin. Itse asiassa lopetin imetyksen aiemmin ja ihan tyytyväinen ja iloinen lapsi meilläkin on. Ei se imetys ketään autuaaksi tee, vaikka joskus tuntuukin että me pullolla lasta ruokkivat joutaisimme palaa helvetin tulessa. Yritämme päästä helpommalla ja mitä kaikkea. ;)

~Hanna~ kirjoitti...

Näin juuri! Kiva kuulla, että joku muukin on samoilla linjoilla mun kanssa! :)

Mappe kirjoitti...

Mie oon aina ajatellut, että tärkeintä on lapsen tyytyväisyys ja äidin terveys, niin henkinen kuin fyysinen. Mutta ite kamppailin kuitenkin viikkoja käsiin räjähtäneen reumatilanteen kanssa, ennen kuin ulkopuoliset puuttui asiaan muistuttamalla, että miun terveys alkais niinku olla nyt se tärkein juttu ja imetys seis. Jotenkin nuo hormonit (ja netti) sumentaa pään, varsinkin ekakertailaisen joka yrittää tehä kaiken "oikein".
Mutta kun sen päätöksen sitten tein, kaikki helpottui ja JOS me joskus toinen lapsi saataisiin, tajuaisin laittaa imetykselle pisteen ennemmin enkä antaisi oman kunnon mennä niin huonoksi, mitä se nyt ehti mennä.

Yksi asia mitä en ymmärrä ja johon törmää aina liittyen imetykseen/pulloruokintaan, on ihmisten kuviteltu oikeus tuomita muiden ratkaisut. Mitä se kenellekään muulle kuuluu, miten lapsensa ruokkii, jos lapsi on tyytyväinen? Minnuu ei ainakaan kiinnosta moinen asia yhtään eikä tulis mieleenkään alkaa kenellekään siitä avautumaan.

Sugarmindy kirjoitti...

Öh, et kyllä tuon perusteella todellakaan voi olla huono äiti!

Pulloruoka - nope
Kiinteä ruoka 3kk eteenpäin - nope
Lapsi hoidossa - nope
Lapsi saunassa - nope

Itse ihmettelisin sitä, jos lapsi ei olisi mukana saunassa, vaikka muu perhe kävisi, huomioon ottaen tietenkin jos on erityistarpeita tms, esim keskonen.

Pulloruoka - ite synnyin reilusti keskosena ja taisin mennä ihan koko vauvaiän (pakostakin) letku- ja pulloruokinnassa ja vähän voin viriviritööttööt, mutten usko sen johtuvan pulloruuasta :D

Kiinteät/soseet 3 kk iästä lähtien. Eikös ne kaupankin purkkiruuat ole 3 kk lähtien? Siskontyttö tais syödä kans "aikaisin" soseita yms eikä missään ole mitään poikkeavaa, sairastellutkin erittäin vähän, eikä allergioita. Tietenkin tuokin on lapsikohtaista.

Lapsi hoidossa silloin tällöin. Tää on sitten jännä yhtälö: jos alle vuoden ikäisen lapsen jättää hoitoon päiväksikin, olet huono äiti. Lapsi täyttää vuoden, etkä laita lasta hoitoon ja mene töihin, olet yheiskunnan loinen ja makaat vain kotona. Tai menet töihin ja lapsi yl. laitettava hoitoon, teet siltikin väärin.

Tee niin kuin sydän ja vaisto sanoo, niin ethköhän parhaasi tee :)

~Hanna~ kirjoitti...

Onneksi meitä samankaltaisia ajattelijoita on olemassa. :)Välillä vaan tuntuu, että useilla tuppaa unohtumaan että jokainen lapsi on yksilö ja jokainen vanhempi tietää ITSE mikä omalle lapselleen on parasta. :) Kukaan ei ole yhtään huonompi, pääasia on että lapsella on hyvä olla. :)

Mapen kanssa ehdottomasti samaa mieltä. Moni ihmetteli kun palasin salille hyvinkin nopeasti ja "pystyin" jättämään tytön kotiin ISÄNSÄ kanssa. Sanoin, että sitä varten lapsella on molemmat vanhemmat jotka hoitavat yhdessä. Hyvinvoiva ja onnellinen äiti on hyvä äiti! Niin se vaan menee. :)

Tuomitseminen ja kateus ovat meidän maailman kaksi isoa problematiikka. Valitettavasti. :/ Kovia ollaan tuomitsemaan muiden yhtä hyviä ratkaisuja.

Ollaan me onnellisia ja ei välitetä muista. :)