keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Ylikunto?… nou!

Kuva:
AndrewSchmidt

Tässä on nyt joitain päiviä tullut treenattua todella kovaa, eli on se kehon huolto ja peruskestävyysalueen treeni unohtunut tyystin ja sen huomaan nyt kropassa. Ennen raskautta jaksoin todella hyvin ja useita päiviä putkeen ilman ongelmia mutta synnytyksen jälkeen on tilanne toinen. Eilen huomasin, että sykkeet nousee ihan tuosta vaan ja sydän heittää ihan omiaan.

Ennen pystyin juomaan kahvia, batterya ja kokista, mutta nyt joudun laittamaan pannaan kofeiinipitoiset juomat sillä muutamina iltoina olen sängyssä pyörinyt tykytysten takia – päivällä nautittu Batteryä ja kahvia… Tykytys on aivan järkyttävää ja välillä käy mielessä ajatus: nyt mä kuolen!! Eilen sykemittarin kanssa ennen treeneihin menoa syke oli 80 ja yhtäkkiä hyppäsi 120 ja sitten taas takaisin 80. Fiksu olisi jättänyt treenin väliin… en ole fiksu! :D

Nyt annan keholle lepoa muutaman päivän sillä eilinen crossing-tunti (joo, en tehnyt vatsatreeniä vaan lähdin crossailemaan) oli peruskestävyystunti mutta meikäläisen sykkeet oli keskiarvolta 168. Edelleen olen sitä mieltä että sykerajani ovat korkeammat kuin normaali laskukaava antaa, mutta peruskestävyystreeniksi tuokin oli jo kova. Sitten kaloreita paloi mukamas 630!!! Mistäköhän tuokin mittari ne repi?? :D

Tunnin jälkeen tuli myös aivan outo paineen tunne tuonne vatsan, kyljen ja selän alueelle. En oikeastaan edes tiedä missä kohti tarkalleen oli kipua. Mikään asento ei ollut hyvä ja yöllä jouduin hakemaan Buranaa, jotta sain edes loppuyön nukutuksi. Aamulla tilanne oli jo huomattavasti parempi. Mies oli sitä mieltä että nyt ehdottomasti kropalle lepoa, mutta kun se on niin vaikeaa vaikka TIEDÄN että levossa se kehittyminen oikeasti tapahtuu. :)

Antoisia treenejä ja älä tee niin kuin minä! :D

4 kommenttia:

Pumpumkatti kirjoitti...

Lepäähän nyt ajoissa, ettei se pääse karkaamaan ylikuntoon saakka. Se nimittäin tarkottais useamman viikon lepuuttelua ja vielä pidempää himmailua - ja sitähän ei kukaan halua ;)

~Hanna~ kirjoitti...

Sitä ei todellakaan halua, joten ihan levon kannalta mennään viikonloppuun saakka. :)

anma kirjoitti...

jotenkin se palautuminen tuntuu olevan niin vaikea muistaa ja itse ainakin myönnän olevani maailman laiskin venyttelijä tms. Kun iskee kunnolla treenifiilis ei millään malttaisi säästellä vaan haluaisi vain painaa täysillä. Tzemppiä ja koitahan relata :)

~Hanna~ kirjoitti...

Tuo on juuri se "problematiikka". :) Myönnän myös itse olevani yksi huonoimmista venyttelijöistä ja kuten olen täällä aikasemmin sanonut, minua vaivaa se ohjaajan ammattitauti - mennään aina kovaa ja korkealta eikä koskaan ehditä palautua. ;)

Siinä onkin idea marraskuulle - kehonhuollon kuukausi! :D