Kävin juuri salilla keskustelemassa Personal Trainer -paketit salivastaavan kanssa kuntoon. Voi että olen todella innoissani! Yksilöohjaus on kuitenkin se, mihin haluan jatkossa panostaa vielä enemmän. Rakastan ryhmäliikuntaa, mutta siinä ei yksinkertaisesti vaan samalla tavalla pääse kokemaan asiakkaan onnistumisen riemua. :)
Ehdotin salivastaavalle, että tarvittaessahan me voisimme hieman karsia ryhmäliikunattuntejani, jotta voin keskittyä enemmän PT-asiakkuuksiin koska aikani on rajallinen. Vastaava sanoi, että ei tule kuuloonkaan koska tuntini ovat kävijämääriltään ne kaikista suosituimmat tunnit. Voi että, tuli kyllä mieltä lämmittävä olo! :) En ole koskaan ajatellut itseäni suosituimpien joukkoon, missään tapauksessa. Olen ajatellut, että olen peruskeskikastia. Olen meinaan ohjaustyyliltäni hyvin tasainen. En huuda, en kilju, en ärjy edessä. En ole tekopirteä. Työskentelen tasaisesti. Tsemppaan kyllä ja yritän saada asiakkaan haastamaan itsensä, mutta teen sen ns. neutraalisti. :) (Hmm... hankala selittäää näin tekstin muodossa...) Toisille se sopii, toisille ei. Onneksi meitä ohjaajia on monia, jokaiselle on joku.
Pyrin aina siihen, että jokainen tuntee itsensä tervetulleeksi tunnilleni koosta ja kuntotasosta huolimatta. Keskityn ja panostan siihen, että jokainen voi keskittyä vain omaan tekemiseensä eikä heidän tarvitse huolehtia mitä muut ajattelevat. Liian usein aloitteleva Jumppa-Pirkko kuitenkin ajattelee muiden mielipiteitä ja he pelkäävät tulla ryhmäliikuntatunnille koska kokevat olevansa huonompia. Tiedän tämän siksi, että olen itse ollut juuri sellainen. En uskaltanut kuunnella tarpeeksi omaa kehoa, koska pelkäsin mitä ohjaaja sanoo jos otan kevyesti tai mitä kanssajumppaajat miettivät! Ja tiedän, etten todellakaan ole/ollut ainaoa. Toivon, ettei yksikään jumppaohjaaja tee sitä virhettä että saa asiakkaan tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi eikä myöskään nolaa asiakasta muiden nähden. Valitettavasti heitäkin on! :/
Toivottavasti saadaan salilla homma käyntiin ja saan asiakkaat tyytyväisiksi! :)
Treeni-iloa ja antoisaa keskiviikkoa!
3 kommenttia:
Ihanan positiivinen asenne työhön :) On sitten välittynyt jumppakansaankin. On syytä olla itsestään ylpeä.
Joskus haaveilen itsekin vastaavanlaisesti työstä, olisi ihana päästä tsemppaamaan toisia liikkumaan jne.. mutta se vaihtoehto on tainnut jo mennä (onneksi nykyinen oma ala on myös mieluinen).
Voi, olipa kiva yllätys kuulla sun olevan noin suosittu :) Olet itse aina puhunut niin vaatimattomasti itsestäsi ja jopa kertonut jännittäväsi tunteja. Ei sitä koskaan ajattele, että suosikkiohjaajakin voi jänskätä!
Toi sun laittama kuva kyllä osu ja uppos just tänään. Kiitos siitä :)
DIDI - Rakastan työtäni ja vihdoin olen löytänyt sen mitä haluan tehdä. Päätyöni osalta vielä oikea yritys puuttuu mutta matkalla ollaan. ;) Elämässä pitää nauttia siitä mitä tekee ja unelmia kohden pitää yrittää tavoitella. Koskaan ei ole liina myöhäistä! Itse lähdin treenialalle, vasta 27-vuotiaana ja koko ajan ajattelen että liina myöhään. MUTTA parhaimmat treenarit ei ole niitä 2-kymppisiä jaa oikeastaan 4-kymppisiä. :)
KATTI - yllätys se oli minullekin. Pidän itseäni tasaisena enkä missään tapauksessa ajatellut että tuntini voisi olla tykättyjä. :)
Useat ohjaajat jännittää esiintyä asiakkaiden edessä. Usein kuitenkin se helpottaa tunnin kuluessa kun näkee ihmisten tyytyväisyyden. Pitää vaan luottaa omaan ammattitaitoon. :)
Kiva, että kuva iski! ;)
Lähetä kommentti